Untitled

On keskiyö ja katson elokuvaa.

Se kertoo kaikesta ja toisaalta ei mistään,

everything to everyone,

something and nothing.

Sininen mursu seinällä, pehmopandoja ja omituisimpia ääniä.

Äänet,

niihin alkaa kiinnittää huomiota,

kuinka helmet putoaa lattialle

ja se kuiva nariseva ääni nahkahameesta.

Paljon mielipiteitä, joista voisi ehkä oppia jotain,

jos lauseet jäisivät mieleen.

Se nainen pukeutuu kauniisiin ja vaikeisiin vaatteisiin,

mutta käyttää silti rumia rintaliivejä.

Mietin myös,

kuinka juostaan rappuset ylös korkeilla koroilla,

kuinka ämpäriä potkitaan oikein,

miksi kaksi pistettä on suhde, mutta kolme on lentokone,

and last but not least

when did beauty come so fucking ugly?

En tiedä pidänkö vai en,

katsokaa, kertokaa mielipiteitä.