Monet laulut kertovat rakkaudesta

"Mä en haluis olla omistushalunen, mutta entä jos en halua olla pelkkä kaveri?"

Seurustelen.
"Älä sano noin ihmiselle, jolla on ollu syömishäiriö"
"Mitä?"
"Ei mitään"
"Eiku mitä?"
"Kuulit kyllä"
"Niin"

Miksi mä menin sanomaan noin?
Ei mun ollu tarkotus kertoa sitä kellekään.
T kuitenkin ymmärsi, se ei enää heitä läppää mun painostani, vaan kääntää kaiken eri suuntaan.
Mun ei tarvii kuulla sen sanoja, koska mä näen, että mä kelpaan sille.
Mä pidän siitä, kuinka joudun nousta varpailleni ylettyäkseni suutelemaan sitä kunnolla, pidän siitä, kuinka se sanoo, että olen sen.
Istun autossa P'n vieressä, T istuu edessä ja me vaihdetaan sen kanssa salaisia katseita aurinkoläpän peilin kautta. Vaikka tiedän kelpaavani T'lle, tahtoisin silti kelvata itsellenikin.
Mä tahtoisin olla syömättä, tuntea sen kevyen olon joka tulee, kun on osannut tarpeeksi kauan välttää ruokaa.
Haluaisin nähdä vaa'an lukujen tippuvan taas.
Mulla oli jonkun aikaa sitten viimenen kerta ravitsemusterapeutilla.
Se oli viimenen vain, koska mä halusin niin ja jouduin valehtelemaan.
Ei, mulla ei tule morkkista jos syön.
Kyllä, syön joka päivä vähintään kaksi lämmintä ateriaa, hedelmiä ja maitotuotteita.
Se ei kuitenkaan ottanut lähetettä vielä pois, saan soitella sille, jos huomaan syömishäiriön piirteitä taas itsessäni.
Luulet vain.