Iho muistaa jokaisen kosketuksen, mieli noiden sanojen merkityksen.

"Mä en tykkää susta yhtään"

"Mut mäpä rakastan sua - hävisit"
Hävisinkö?
Minä ne sanat kuulin, et sinä.
Sanoin mäkin sua ja vältin epätyylikkäästi sen r-sanan.
Ei sitä uskalla sanoa. Riikka tajusi heti, kun sanoin että T sanoi mulle ne kolme pahinta sanaa, mitä toinen voi toiselle sanoa.
Kukaan muu ei olisi tajunnut.
Me olemme erilaisia naisia.
Ei ne oikeastaan pahimmat ole, pelottavimmat ehkä.
Ne sanat kuitenkin lämmittää, ne hivelee ihoa hellemmin kuin yksikään kosketus.
Minusta välitetään, mua rakastetaan.
Ja se pelottaa mua.
Välillä musta kuitenkin tuntuu, ettei se välitä ja huomaan, että välitän ise T'stä todella."Baloo, tuu ottamaan noita makaroneja, ennenko me laitetaan lihaa sekaan"
"En mä syö"
"Et ollenkaan?"
"En"
-
-
"Mikset sä voi syödä normaalisti?"
Ensimmäinen keskustelu J'n kanssa ja viimeinen lause tuli T'n suusta.
Ettekö te tajua, mä en halua, en saa, mun ei ole lupa syödä.
Vittu.