Kuka lupas että maailma on helppo paikka?

Sun vieressä oli hyvä nukkua.

Tunsin olon turvalliseks ja aamulla kun heräsin, kätes oli yhäkin mun ympärilläni.
Puristit mua itseäs vasten ja mä hymyilin.
Sun suuteleminen ei ollut kivaa, mutta tein sen kuitenkin.
Mä kelpasin taas hetkeksi jollekin, en ollut näkymätön.

Se oli mun vuoden takainen ihastus, oikeastaan ainoa, jonka tunsin niistä pippaloista.
Ehkä mä siksi vähän turvauduinkin sen seuraan.
Mä juttelen facebookissa Pojan ehkä 10vuotiaan pikkusiskon, M'n, kanssa.
Sydän hyppää kurkkuun, kun se kysyy olenko mä kuullut että Poika on yrittänyt itsemurhaa.
Se oli tosin kuullut jonkun matkalla muuttuneen version siitä, mutta kerroin tietäväni.
Tuo on niin pieni, ei sen kuuluisi tietää tuollasia.

Kuulin, että J jää kai tänään kiinni.
Se on ollut jo pidempään karussa koulukodista.
M kertoi mulle, että kun J jää kiinni, niin Poika menee J'n äidin luo rauhottumaan toiseen kaupunkiin.
Mitä mä sitten teen, kenen luo mä aina pakenen pahaa oloa?
Lentäisin pois, jos voisin.

15 tunnin yöunia, syömättömyyttä, ahdistusta, liikkumattomuutta, eristäytymistä.
Katoan.

Ps. uudelle lukijalle pusu ♥