Sometimes I wish I was someone other than me.

Viikonloppuna olin isän kanssa käymässä mummolla.

Veljen bändillä oli perjantaina ensimmäinen keikka ja se meni mielettömän hyvin.

Olin sanoinkuvaamattoman ylpeä.

Lauantain vietin melkein kokonaan Riikalla.

Me käveltiin kauppaan pitkin lumisia katuja käsikädessä ja mieleeni palasi muisto siitä, kun käveltiin täällä samanlailla, kun väitin Riikalle, ettei se uskaltaisi.

Uskalsi se.

Värjäsin Riikan hiukset ja hetken kaikki oli niinkuin ennen.

Sunnuntaina juhlittiin pienesti veljeni syntymäpäiviä.

Kävin myös nopeasti Riikalla, siellä oli hieman porukkaa.

Me katsottiin kuvia Riikan mahasta ja nauroimme omamme kipeiksi.

Riikan äitikin oli siellä, eikä kukaan ole ikinä näyttänyt olevan niin iloinen nähdessään mut ja surullinen siitä, että jouduin lähtemään.

Ihana ihminen.

Olin kotona viime yönä vasta kolmen aikaan, joka on ihan hyvä aika siihen nähden, että olisi pitänyt herätä seitsemältä. Heräsinkin ja päätin lintsata töistä. Yksilöohjaaja kysyi, että johtuuko poissaoloni masennuksesta ja vastasin kieltävästi. "Mulla nousi kuumetta viikonloppuna".

Sain viestin, että huomenna pitäisi taas osata mennä paikkaan, jonka sijainnista tai kulkuyhteyksistä sinne ei ole hajuakaan.

Ahdistun ja vain yksi tapa auttaa pääsemään siitä hetkeksi eroon.

Itkin äänettömiä kyyneliä ja ironisesti koneelta alkoi soimaan So happy I could die biisi.

Just great.

~

Ps. Kiitos uudet lukijat ♥