keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

The quiet scares me 'cause it screams the truth.

Heidi oli luonani maanantaista tähän aamuun asti.
Meillä oli kivaa, nyt on kurjaa olla yksin, ahdistaa.
Löimme aamulla kättäpäälle siitä, että kesällä menemme yhessä Ruisrockiin.
Älä petä tätä lupausta.

Huomenna ravitsemusterapeutti ja olen lihonut.
Mä olen säälittävä ja mä vihaan itseäni.
Ehkä mä kerron tuon huomenna siellä ja se saa tehdä diagnosejaan.
Mun solisluuni on kadonneet, ne joita Riikka jouluna kosketti niin varovasti ja sai mut tuntemaan itseni hetken aikaa hauraaksi.
~
Tervetuloa Kelvoton, olen iloinen saadessani sinut tänne.

5 kommenttia:

  1. Kiitos. :) Olin jotenkin niin tottunut toiseen blogiisi, että tämä tuntui aluksi vieraalta.

    VastaaPoista
  2. ei se haittaa vaikka lihoisitki on sulla beibi varaa! ja hei mäki oon menossa ruissiin joten tulee sellaset pippalot ettei mitään rajaa;)

    VastaaPoista
  3. kiitos muru ♥ koita säkin jaksaa

    VastaaPoista
  4. Susta ei ole kuulunut mitään. Ikävä ja oon vähän huolissani. :o Paljon halauksia <3

    VastaaPoista