Valehtelemme, mutta kenen hyväksi?

En jaksa enää itseäni.

En tee oikeastaan muuta kuin syön ja syön.

Ensi jouluksi kinkun sijasta pöydällä taidankin maata minä, omena suussani.

Auttakaa mua.

P oli täällä eilen ja kivaa.

Ei oltukaan nähty taas aikoihin.

"Tapeltiin" tässä mun huoneessa ja kampattiin toisemme samaan aikaan, kaaduttiin päällekäin ja tietenkin veli tulee ulos omasta huoneestaan juuri silloin.

Sen katse oli aika.. mielenkiintoinen.

Sovittiin P'n kanssa taas, että alotetaan yhdessä laihduttamaan.

Tietenkin olin heti mukana, mutta saa nähdä kauan sen innostus kestää.

Ajattelin lopettaa noissa ryhmissä käymisen.

Joulun jälkeen olen käynyt vaan kerran musaryhmässä, tänään jätin taas taideryhmän väliin.

Mulla olisi enää ensi viikko aikaa käydä niissä, sen jälkeen pitäisi sen työpajan alkaa..

Taidan siis huomenna laittaa sille yhdelle ryhmien ohjaajalle viestiä, että pidän ensiviikon 'vapaana'.

Mua ahdistaa kamalasti ja pelkään etten jaksa käydä sitten tuolla työpajalla.

Mulla ei tällähetkellä ole voimia oikein mihinkään. (Ei siis ihmekkään, että laihdutuskin on jäänyt.) Terapiasta ei tunnu olevan mitään apua, ollaan tähän mennessä käyty vaan mun taustoja läpi.

Tahtoisin jo päästä kertomaan, mitä mun pääni sisällä liikkuu.

Tahdon apua, kun en tiedä miksi mua ahdistaa ja masentaa.

Tahdon apua viiltelyyn, kun en tajua miten siitä voi päästä eroon.

Voiko siitä ylipäänsä 5vuoden jälkeen päästä eroon?

Olen umpikujassa.