Just a little bit stronger.

Veljeni lähti täältä eilen, oltuaan viikon mun luonani.

Ahdistavaa olla taas yksin, mutta toisaalta en myöskään kaipaa seuraa.

Perjantaina oltiin juomassa Hedin porukoiden luona.

Heidi erosi poikaystävästään, eikä mennyt varmaan edes tuntia, kun hänellä oli jo uusi. (viisasta?)

Mulla oli kovin yksinäinen olo, sillä veljeni oli Heidin pikkuveljen kanssa ja Heidi itse oli tämän uuden poikaystävänsä kanssa.

Yhdessä vaiheessa kyllä Heidi hieroi mua ja sanoi mua luisevaksi.

Sehän oli hyvä syy syödä sitten illalla leipää.

Idiootti.

Ikäänkuin lonkeroista ei olisi jo tullut tarpeeksi kaloreita.

Mun painoni on junnannut melkein koko viikon laittoman suurissa luvuissa, mutta en anna sen jatkua enää.

Tähän mennessä 180kcal, tosin syön varmaan vielä yhden omenan.

Ehkä mä vain jumitun kotiin taas pariksi kuukaudeksi, jospa laihtuisin toiset 10kg?

Jumittuminen on tosin vaikeampaa, kun on jo melkein ollut elämässä kiinni.

Mun pitää huomenna laittaa viestiä sille taideterapeutilleni ja kysyä voitaisiinko siirtää meidän keskiviikon aikaa, koska mulle on juuri sille ajalle sovittu se ravitsemusterapeutin aika.

Sitä mä pelkään kuollakseni.

Pian alkaisi se työpaja, enkä tiedä jaksanko.

Huomenna saan tietää voinko olla sieltä 10 päivää poissa, jos voin niin pääsen ulkomaille.

Olisin onnellinen, tosin tuon reissun takia joutuisin perumaan yhden jutun ja sitämyöten aiheutan pettymyksen ystävälleni.

Ehkä saisin sen anteeksi ?