Lupasin huutaa niin kauan, että kipu katoaa.

Hei olen Baloo ja olen epäonnistuja.

Mulla oli muutaman päivän tauko kirjottamisesta, koska häpesin niin paljon.

Eilen piti olla 100kcal päivä, mutta toisin kävi.

Mulle käy usein niin, että lähden kauppaan päässäni tarkasti mitä pitää ostaa, mutta kun astun kaupan ovista sisään, kaikki se katoaa ja tulee hälläväliä olo.

Tuskimpa ketään haittaa, jos mä tän yhden päivän herkuttelen?

Croisantteja, keksejä, jäätelöä..

Ja melkein 2000kaloria.

Eihän se varmaan ketään muuta haittaakkaan ko minua, miksen mä osaa ajatella noin kun mä olen kaupassa?

Ehkei mun pitäs enää mennä kauppaan, lopetan syömisen kokonaan.

Vituttaa.

Mua häiritsee, että mun välitavote on niin lähellä, mutta kuitenkin siihen on niin vaikea päästä.

Ehkä joku ylempi voima ei vaan voi hyväksyä sitä, että vaaka näyttäisi joskus mulle 55kg.

Heräsin tänään viideltä, enkä saanut enää unta.

Avasin koneen ja sain neronleimauksen alkaa piirtämään.

Niin mä sitten tein ja siitä kuvasta tulikin ihan onnistunut, kohan sitä ei vertaa liikaa malliinsa.

Eilen kokeilin ekaa kertaa pilatestakin DVD'n avulla, oisin tänään tehnyt sen uudestaan, mutta polvet ja nilkat huusi tuskissaan.

Ei tänään kulta.

Riikkakin soitti äsken ja piristi mua vaivoillaan.

Sain ainakin nauraa.

Mä olen eilisestä asti tehnyt aika paljon Heidin ja mummon joululahjoja eteenpäin.

Heidille teen kalenterin ja mummolle reseptivihon.

Mä tahdon tänävuonna olla ajoissa.

Ahdistaa kun en tiedä mitä ostaisin Riikalle ja veljelle.

Taino, Riikalle lähinnä.

Koko joulu stressaa mua jo nyt, koska menen mummolle.

Kaikki ne herkut tarjolla, varmasti ajaudun ahmimaan.

Se tarkottaa, että mun pitäis siihen mennessä olla laihtunu niin paljon, että mulla on varaa yhteen repsahdukseen.

Not gonna happen.

Miks pitää olla näin vaikeaa?