Viimesen viikon aikana on nähty ensilumi, sekä vastattu mustetahratestiin.
Sitä samaa jokapäivästä kamppailua ruuan kanssa on edelleen ja vihaan sitä.
Vihaan myös itseäni, kun en osaa kieltäytyä herkuista.
Tänäänkin söin pizzaa.
Häpeä idiootti.
Mua oksettaa, väsyttää ja itkettää.
En tahdo olla enää lihava.
Mä katsoin vanhoja valokuvia ja mietin missä pudottamani kilot näkyvät.
En tosiaan tiedä, näytän ihan samalta kuin ennen.
Kesällä olin vielä jotenkuten tyytyväinen itseeni, mutten enää muista että miksi.
Huomenna menen taas nuorisopolille juttelemaan.
Saa taas nähdä miten menee.
~
Sain tänään uuden puhelimen.
Se on niin hieno, etten meinaa osata edes käyttää sitä.
~
On kipeä olo, tärisen kylmästä ja kuuntelen hyvänmielen musiikkia.
Lily Allen ♥
Ps. kommentit on kadonneet :--c
I always read this ;)
VastaaPoistaja haaste mun blogissa!!! Read it ♥
Naxx, mäpä pitkästä aikaa kommentoin sulle. Mä haluisin niin puhua sulle ihan kunnolla ja jotain, mutta mesessä se on niin vaikeaa enkä ikinä löydä oikeita sanoja siihen, mitä mun pitäisi sanoa. Mutta nyt mä päätin ottaa itteäni niskasta kiinni ja laittaa sitten edes täällä tällänen metriromaani, koska en vaan uskalla mesessä sanoa. Tästä se lähtee..
VastaaPoistaMuistatko sä Karo kuinka huolissaan sä olit musta kun mää söin kolmeasataa kaloria päivässä? Ja muistatko kun mä valehtelin, että joo, syön enemmän, mutta en syönyt? Mä en oo kertonut sulle enkä kenellekkään muullekaan, mutta äiti vei mut siinä kesän loppupuolella ravitsemusterapeutille. Me vaan juteltiin siellä että paljonko mä syön päivässä ja näin.
Se sitten sanos, että luulenko mä tosiaan laihtuvani sillä määrällä ruokaa. Mä sanoin, että kyllä. Meni hetki ja mä aloin ihan tosissani syömään pikkuhiljaa enemmän. Jossain vaiheessa mä huomasin, että syön n. 700 kaloria päivässä, siihen mä olin tähdännytkin. Ja kappas, sitte alko kilotkin putoamaan. Vaan ja ainoastaan sen takia, että mä todella söin kunnolla ja aloin liikkumaan.
Sitte taas jossain vaiheessa, kun piti täyttää köksän tunnilla sellanen lappu, että mitä on syönyt edellisenä päivänä. Sitte se taas alko. Mä huomasin, että olin syönyt edellisenä päivänä vain kaks leipää ja pienen annoksen salaattia. Köksän opettaja sitte soitti mamalle ja äiti lähti uudestaan viemään sinne ravitsemusterapeutille. Siinä vaiheessa mä todella otin itteäni niskasta kiinni. Ja kuule, ihan tosissani, ihan vain sun takia - ei, mä en valehtelisi sulle tälläsestä asiasta.
Ja nyt siis syön 500-1000 kaloria päivässä, liikun ihan kohtalaisesti ja silti laihdun. Kyllä, pikkuhiljaa, mutta laihdun silti. Anteeks, kun mä en oo aikasemmin pystynyt kertomaan tästä mitään, mutta kun mua pelotti ihan sairaasti. Eikä meijän välit ollut sillon niin läheiset. Mutta mun mielestä ne on nyt, ja vielä kun mä luotan suhun, niin sillä ei oikeastaan oo kauheasti väliä.
Mutta kuitenkin, pointti tässä metriromaanissa kovasti yritti olla se, että mä tyttö rakas olen susta huolissani. Noin, nyt se tuli sanottua. Toivon, ettet pidä mua mitenkään säälittävän nyt, mutta ihan tosi, mä todella pelkään sun puolesta. Ja mun mielestä on tosi hyvä, että oot ollut siellä polilla jutteleen. Saisit toki vaihtaa sen terpautin, kerta et siitä pahemmin tykkäile.
Ja kuule, sulla on syömishäiriö. Ihan näin vain tiedoksi. Jep, kyllä mä nyt tiedostan ittelleni, että mullakin oli kesällä. Ja ellei musta oltaisi huolehdittu, saattaisi asiat nyt olla tosi huonosti. Ihan tosi. Mä todella toivon Karo, että sä pystyisit puhumaan mulle samalla tavalla kuin ennenkin; kaikesta. Mutta jep, koita nyt jotakin ymmärtää. Olet mulle todella tärkeä, välitän susta ihan mielettömästi.
Oho, siitä tosiaan tuli pitkä.
VastaaPoista