Hyvä päivä ~

Tänään oli siis se työkkäri ja se olikin ihan ok.

Marraskuun lopussa on aika ammatinvalintapsykologille tai jolleki.

Tänään syöty n.600kcal ja vähän harmittaa.

Toivottavasti huomenna menis paremmin..

Nyt vähän hymyilyttää, kirjotin meinaan tarinan. Se on sellanen surullinen rakkaustarina. Sori virheet & pituus :--(

Enjoy ! ~

Rakkaustarina

Olipa kerran kaunis punainen omakotitalo.
Talon oli juuri perinyt tuore aviopari morsiammen isältä.
Siellä oli kaksi makuuhuonetta, pieni keittiö, sekä tietenkin WC ja suihkuhuone.
Ja suihkuhuoneesta puheenollen, siellä ei pitäisi olla mitään kummallista, ellei satu huomaamaan yhtä mustaa suihkuverhon pidikettä niiden kaikkien valkoisten joukosta.
Kutsukaamme häntä vaikka nimellä Musta.
Tämä Musta oli hieman suurempi ja vahvemman näköinen kuin muut.
Pienemmät pidikkeet eivät uskaltaneet puhua sille ja tärisivät pelosta ainakun joku heilautti suihkuverhoa niin, että joutuivat liian lähelle tätä suurta pidikettä.
Voisi luulla, että Musta oli hyvin yksinäinen, mutta ehei, hänelle riitti hänen kaukainenläheinen rakkautensa.
Tuo raukka oli rakastunut siihen kermanväriseen suihkuverhoon, jota pidikkeet kannattelivat.
Verho oli Mustan mielestä kaunein suihkuverho, jonka hän oli nähnyt ja oikeastaan se oli myös ainoa, mutta Musta oli varma, ettei mikään voisi olla kauniimpaa kuin juuri tämä verho.
Jos joku yhä miettii, mitä tarkoitettiin, että verho oli Mustan kaukainenläheinen rakkaus, niin kaukainen se oli siksi, ettei Musta koskaan tunteistan kertonut ja läheinen koska, no, he olivat kokoajan yhdessä.
Musta vietti kaiken aikansa katselemalla tuota kaunista suihkuverhoa, kauneimmillaan se oli kun aurinko kurkisti ikkunasta, saaden verhossa olevat tuoreet vesipisarat kimaltamaan.
Musta oli myös tottunut kuuntelemaan isännän kiroilua kun kylmä suihkuverho takertuu selkään kiinni, eikä sitä saa millään irti.
Musta huomasi kuinka suihkuverho tuli siitä aina surulliseksi ja riippui pidikkeistään todella vaisusti.
Niinä kertoina Musta yritti pidellä verhoa todella hellästi otteessaan ja viestiä, että ei se ole hänen vikansa.
Sattuipa kerran sitten niin, että isäntä oli todella pahalla tuulella, vaimonsa ollessa vuoteenoma ja täten jättäen isännälle kaiken työn.
Isäntä tuli suihkutilaan pesemään rehuämpäriä, sillä ladon luona ollut letku oli jo toista viikkoa rikkinäisenä.
Isäntä pesi ämpäriä rauhassa, kunnes todella hento tuulenvire kävi sisään ja puhalsi kevyesti suihkuverhon vasten isännän paljasta selkää.
Niin vihaisena Musta ei ollut isäntää ikinä nähnyt, raivo näkyi hänen silmistään, kun hän rupesi repimään suihkuverhoa alas.
Ei, ei, mitä sinä teet typerä mies, Musta ajatteli hädissään, et voi viedä minun ainoaa rakkauttani, se aneli mielessään.
Mutta eihän isäntä voinut suihkuverhon pidikkeen ajatuksia kuulla, joten hän repi minkä jaksoi, niin että kaikki muut pidikkeetkin, paitsi Musta, lensivät kaaressa suihkuhuoneen lattialle.
Hyvin pieni pala suihkuverhosta jäi roikkumaan kiinni Mustasta, mutta kaikki muu repeytyi.
Musta katseli sydän särkyneenä verhonpalasia vasten vaaleaa kaakelilattiaa.
Sinne meni minun elämäni, se ajatteli suruissaan, miksen se voinut olla minä, olisitte antaneet tuon kauniin verhon vielä elää.

Ei mennyt montaa päivääkään, kun uusi suihkuverho oli ostettu parin vähäisillä rahoilla.
Musta vihasi verhoa ylikaiken.
Se oli ruman vihreä, aivan kuin se olisi ollut homeessa.
Mustaa ällötti ja hän halusi pois tuon verhon läheltä.
Sillä sekunnilla hän päätti elämästään.

Illalla kun isäntä tuli suihkuun, Musta otti vauhtia ja keikautti itseään niin paljon kuin jaksoi ja sai verhon hieman heilahtamaan.
Hän keinahti uudelleen ja sai verhon osumaan isäntään.
Isäntä raivostui jälleen silmittömästi ja kuultiin hänen äänensä naapurissa asti.
"Mikä näitä suihkuverhoja oikein vaivaa?!"
Isäntä kiskoi tämänkin väkivaltaisesti alas ja Musta lepäsi rentona, niin että tälläkertaa hänkin lensi kaakelilattialle satuttaen itsensä pahasti.
Virratessaan veden mukana kohti viemäriä hän huomasi sen pienen palan entistä, kermanväristä suihkuverhoa.
Hyvästi rakas, en unohda sinua koskaan, olivat Mustan viimeiset ajatukset, ennenkuin hän syöksyi kohti pimeää viemäriä.