Angst.

Huomenna mulla on taas aika nuorisopolille.
Mä tahtoisin kertoa sille tai edes jollekin kaiken.
Kuinka mulla on paha olo ja siitä miten mä helpotan sitä.
Ja siitä ko en tiedä mistä se paha olo tulee.
Paitsi joskus harvoin.


Verikokeisiin menin -yllätys yllätys- taksilla.
Ihme kyllä ei kestänyt kauaakaan mun suonien löytäminen.
Pääsin melko pian siis pois ja kävelin kotiin.
Ehkä n.3km, huomasi taas kuinka 'hyvä' kunto mulla on.
Hävettää jopa.

Ja feilasin ruokienki kaa niin pahasti.
Osaisimpa kieltäytyä.
Tänään elämä potkii pahasti päähän.

Kommentteja ulkoasusta?

On niin paska olo.
Mä en jaksa enää.
Anna mennä, unohda mut.
Jos tuuri käy, niin kuolen tähän oloon.
Ihan ko siitä puhelustaki ois jo ikuisuus.
"Moi, mul ei oo nyt hirveest aikaa puhuu mut mä halusin vaa kertoo et sä oot tärkee mulle"