Musta alkaa tuntua ettei mulla oo oikeesti enään ketään. Tai jos on, niin ne kaikki tunnen vaan netistä, mulla ei oo yhtään ystävää. Sellasta joka ois se tärkein, jonka avulla jaksas jatkaa aina ees seuraavaan päivään.
Mulla oli pari niin hyvää päivää, että ei mitään rajaa ja siten yhtäkkiä iskee kamala masennus. Nuo lääkkeetki taitaa olla pelkkä vitsi, ei ne auta mitään.
Kävin äsken tossa parvekkeella tupakalla, ja ulkona on ihana ilma. En vaan saa itteeni sisältä pois. Mun pitäs olla ulkona kavereitten kanssa tekemässä jotain. Nauttimassa siitä että on kevät ja ilmat lämpenee. Mutta ei, mä angstaan yksin sisällä ja toivon kuolemaa. Tai jotain, että pääsisin pois. Tai en tiiä haluunko pois, tahon ehkä et kaikki pysyis samanlailla. Rakastan tätä kämppää, mutta muutto lähenee ja mua pelottaa.
Mä tahtoisin kovasti olla joku muu. En kestä enää itteeni. Onneks sentään osaan vähän kontrolloida tota syömistä, jos nyt ei lasketa eilistä mukaan.
Tänään meni kyllä hyvin. Kolme paahtoleipää ja salaattia, jos oikein laskin niin jotain 280kcal. Oon todella tyytyväinen. Huomenna tosin taas mummolle, apua.Mun pitäis ihan tosi päästä psykologille ja vituttaa, ko se tulee takas vasta 20.4. En mä pärjää yksin, auttakaa mua.
ÖRH. MIKSI ET PUHU MULLE ? :-----------C
VastaaPoistaKakka haluan sinne haluan sut tänne tai haluan että öö.
Voi itku nyt tuli paniikki, haluan että sulla on kaikki hyvin :---------C
Mur, tupakilla :-------C
Et kyllä kuole :------(
Nyt en yhtään tykkää.
Mutta hyvä että edes ruokailut on onnistunu.
Ja puhut kyllä mulle, vaikka pitäis pakottaa perkele :--------C Etkä välitä suutunko, säikähdänkö vai mitä teen. Ihan sama, haluun auttaa :-----------(
Jep, yhdyn Marikaan tupakan suhteen, mutta en syömisen.
VastaaPoistaEn todellakaan kannata tuollaista syömälakkoa, älä ota ruuasta pois vaan liiku vaikka enemmän.
Ei toi tee hyvää sun elimistöllekkään!