Just another happy day !

Joo, voi vittu. Tää nyt taitaa mennä niin, että pari päivää kauheeta masennusta ja pari päivää ihan ilosena? Ei kovin kivaa. Tänään tosin päivällä oli kamala masennus, ko muistelin mun ja kaverin juttuja, kirjotinki niistä sellasen "tarinan" minkä laitan tän merkinnän loppuun. Mut sit jotenki mua rupes hymyilyttää ja tuliki taas hyvä olo. Voi apua.

Ja ihan ruokienki suhteen saan olla ilonen. Tein kasvispihvejä yllättäen taas. En pystyny syömää ees yhtä kokonaista, vissiin ko ehkä kyllästyn niihin? Tai en tiiä, söin vaan salaatin siitä ja niin. Sit söin kolme sellasta ihan pientä suklaamunaa ja sit en oo muuta tainnu syödäkkään. Nyt taidan vielä syödä yhen paahtoleivän, tai tomaattia. Oon tyytyväinen !

Mulla ei taida nyt olla muuta, niin laitan sen tarinan tähän.


KASVISPIHVEJÄ LIHATISKILTÄ.

Muistan kun oltiin pieniä. Me oltiin parhaat kaverit, ei tainnut kulua päiväkään, ettei oltaisi nähty.
Mä rakastin ja tarvitsin sua, jos et ollut koulussa, tunsin olevani niin yksin ja ulkopuolinen kaikesta.
Jotenkin silti selvisin päivästä sen avulla, että tiesin näkeväni sut taas seuraavana päivänä.
Me oltiin aivan erilaisia, mutta tarvittiin toisiamme. Sä olit vähän yksinkertainen ja mä selitin sulle kaikki hienot sanat, mutta mä en pärjännyt muuten ilman sua. Mulla ei ollut ketään muuta.
Muistan miten olin joka päivä koulun jälkeen teillä. Ja kerran istuttiin sun sängylläsi ja käskit mun laittaa silmät kiinni. Minähän tottelin ja pian tunsin huulesi omillani. Olin hämilläni, mutta hymyilin. Halusin kokea sen uudestaan, mutta en uskaltanut pussata sua takaisin.
Jotenkin vuodet vieri ja meistä tuli vaan entistä läheisempiä. Otin sut mukaani Eestiin, mummon ja ukin luo ja se oli varmasti parasta aikaa ikinä. Enää en osaa olla iloinen sielläkään ilman sua.
Me oltiin samalla riparillakin. Ja päästiin siis ripille samana päivänä. Meitä käskettiin olemaan hiljaa kirkon eteisessä, mutta sun kenkäsi korko jäi siihen mattoon kiinni ja älähdit kovaa ja minä repesin nauramaan. Isoset katsoi meitä aika pahasti silloin, mutta ei me välitetty.
Kerran sanoin sulle, että tulen lomalta vasta kahden päivän päästä, vaikka oikeasti istuin jo junassa, matkalla kotiin. Tulin illalla teille yllätyksenä, sä olit omassa huoneessasi, mä tulin sisään ja seisoit selin muhun. Sanoin 'moi' ja sä kiljasit säikähdyksestä ja samalla ryntäsit halaamaan mua.
Sen jälkeen ollaan koettu niin paljon kaikkea yhdessä. Sun ensimmäinen humalasi ja Järvepidu Eestissä.
En unohda näitä hetkiä ikinä.
Haettiin samaan kouluunkin, samalle alalle ja päästiin jopa samalle luokalle. Ystävyys siis jatkui tietenkin. Voitiin toisillemme kertoa kaikki. Tai ainakin melkein, en mä koskaan paljastanut, että olin ihastunut suhun.
Mun masennukseni vaan paheni sinä syksynä ja talvella päätin jo lopettaa koulun. Siinä vaiheessa ihastukseni hälveni, kun aloit pyörimään eri porukoissa, petit lupauksiasi ja jätit mut yksin. Muutan vielä kevään aikana toiseen kaupunkiinkin ja tiedän, että tuun ikävöimään sua eniten. Sulle sai aina nauraa. Ukkini sen sanoi, olet hyväntuulinen höpsö. Rakastan sua just tollasena pöljänä, joka etsii kasvispihvejä lihatiskiltä.