Joko toimii, joko, joko, joko, sano sit kameli, eikö vieläkää, sano sit.
Siihen menee aikaa, mut sitten
kameli, kameli, kameli.
L on lötkönä tuolissa, pyytelee loputtomasti anteeksi, kertoo että on lämmin ja pörrönen olo.
Skumppalasit ekaa kertaa käytössä, kerran keretty kilistämään kun L kaatuu pöydälle ja rikkoo kaksi.
Lisää anteeksipyyntöjä, lopeta nyt jumalauta jo.
Anteekspyyntö toisensa jälkeen, hermot menee, mut sit yhtäkkiä älä jooko jätä mua tän takia, sit mä nauran ja hellyn.
Idiootti, en ikinä.
Mua oksettaa ja se tulee pitelemään mun hiuksia, halaillaan vessan lattialla.
Hyvää vuosipäivää kulta.
Lahjaksi mä annan mun ajatuksia.
Se on halunnut lukea mun blogia, joten.
Kaksi tulostettua sivua, viisi blogitekstiä, sidottu sinisellä nauhalla rullalle.
Tektiä jota harva tuttu pääsee lukemaan.
Panikoin paljon, mutta sain ne annettua, toinen oli alkuun vähän hämillään.
Se avasi nauhan ja luki heti, hymyili välillä ja mun sydän löi jumalattomasti.
Se kiitti luettuaan, sanoi että kirjotan hyvin.
Jännitys purkaantui niin, että purskahdin itkuun.
Se silitteli, kuivas kyyneleet, kiitti että luotin siihen niin, että näytin tekstit.
Sanoi kyllä susta vielä kirjailija tulee.
En vieläkään ymmärrä kuinka uskalsin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti