Viimeks kun kirjotin, olin ollut muutaman tunnin yksin kotona ja vielä muutama tunti oli jäljellä, ennenkuin T tuli mun luokseni yöksi. Olin viikonlopun T'n kanssa, se oli luvannut tulla sunnuntaina yöksi, mutta teki oharit. Taas. Sen sijaan sain sunnuntai iltana viestejä, kuinka se miettii eroa. Taas.
Sunnuntai yönä laitan isälle viestiä
Mulla ei oo kaikki hyvin, jos huomenna ei ilmesty mitään menoja, voinko tulla sinne? 
Ja maanantaina mä tulin. Mä oon nyt lähinnä maalaillu täällä ja auttanu äitipuolta tekemään ruokaa. Maalaminen on ollu tosi terapeuttista, kun voi vaan syventyä väreihin ja viivoihin, eikä tarvii ajatella mitään ylimäärästä.
T laittaa sillontällön viestiä, ei kovin usein. Tänäänkin vaan toivotti yöt. Meidän tilanne on nyt mietinnässä ja sovittiin ettei säädetä sillä aikaa muiden kanssa, mutta mä epäilen kokoajan. Ehkä tää olis parempi lopettaa, en tiedä. Muhun alkaa sattua liikaa.
Oon myös kuullut nyt paljon asioita T'n pikkusiskosta ja luulen, että T'n halu erota saattaa johtua osittain siitä. Se on esittänyt mulle kaveria pitkään ja samalla puhunut muille kaikennäköstä. En muuten ehkä ottais kaikkea tosissan, mutta osan asioista kuulin sen parhaalta ystävältä.
Mun pää on tosi sekasin, mutta helpottaa olla täällä, missä on ihmisiä ympärillä.
Kotona yksin ollessa, mua pelottaa, että mä teen itselleni jotain. En oo vielä kertaakan tehnyt, mutta jotenkin vaan pelkään sitä yli kaiken. Silloin mulla on epätodellinen olo, ihan kun en kuuluis tähän maailmaan, oon ihan toimintakyvytön.
Ja sit mä pakenen.

Mistä mä tiedän, mihin kuulun?