keskiviikko 28. marraskuuta 2012

epätoivon esseet ovat jäätyneitä lintuja

Oon ehkä menettämässä kaiken,
mutta oon silti ihan turta.
En taho puhua kenenkään kanssa,
ei ole ketään joka halaisi mua
ja sanoisi että kyllä sä pärjäät.
En ole syönyt ja painoa on lähtenyt muutama kilo,
se oli vahinko,
en vaan pysty syömään,
oksettaa.
Poltan kuitenkin paljon tupakkaa
ja tunnen itteni turhaksi.
Eilen mä meinasin pitkästä aikaa,
kohta kaksi vuotta olen ollut satuttamatta,
mutta eilen mä pelkäsin.
Enkä mä tahdo vieläkään puhua
ja olkaa tekin hiljaa.


// onneksi mulla on K.
Ehkä se vähän piristää,
puhuin sen kanssa eilen 24minuuttia, tänään 25.
Sille mä saan haukkua sitä yhtä huoraksi
ja se tekee sitä samaa.

3 kommenttia:

  1. Hei muru, kai tiedät että oon nyt lähempänä kuin koskaan aiemmin ja voin tulla sinne joku päivä. <3

    VastaaPoista
  2. :( ♥ sie voit puhua mulle niinku mäki aina valitan sulle mun ongelmista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt en pysty :---( Tai kun en halua puhua kenenkään kanssa.
      Mut kyl mä uskon että pärjään, ei tarvii huolehtia turhia pikkuset :---)<3

      Poista