keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Oli juhannus mikämikämaassa

Kirsikoita ja kakkua,
siellä tuoksui häkkilintu
ja se yksi näytti siltä. 
Niin kamalan paljon karkkia,
herkkuja, ruokaa
ja tänään vähän syömättömyyttä.
Pojat vetää kebabaa.
Juhannus suuren kokon luona,
T'n kädet mun ympärillä.
Ruokaa ja paljon ihmisiä,
joita me ei ymmärretä,
se oli se hetki,
jolloin mikään ei olisi voinut olla paremmin.

3 kommenttia:

  1. en jaksa kirjautua mutta u know who i am :--D
    luin sunkin vanhoja tekstejä. hui. ootko sä vielä tehnyt jälkiä sun kehoos? en uskalla sanoo sitä sanaa. oon nössö.
    hmh. en tykkää et nää tekstit menee taas tähän ruokasuuntaan. ehkä mä en ees haluais parantua.. D:
    mut hihi! jep, viis päivää jo! viimeks yritin viime vuonna syksyllä, pystyin olee päivän ilman ja retkahdin.. mut viis päivää! omg.
    meijän pitäis puhuu enemmän.
    ps. jos joskus meette naimisiin, saanko tulla teijän häihin n__n ?

    VastaaPoista
  2. Oon laiskimus uudestaankin! hihi >:--)
    Mä luin ne kaikki, jotenkin tuli fiilis että pakko. se oli tosi hassuu ku muistin tietyt kuvat ja joistain teksteistä muistin ihan selvästi, et mitä me ollaan esim. iitä aiheesta puhuttu jne. Ehkä osin senkin takia tuli vanhat ajat mieleen ja ne vanhat ahdistukset nous pintaan. (ei pelkästään sun teksit, älä pelkää, mut siis ku alko miettii niitä aikoja..)
    Mut kyllähän mä oonkin onnellinen, jos mä haluun olla. ;ulla on ihanii ihmisii ympärillä ja silleen. mut tää on vaan tätä ku ei sitä aina ees tajuu et asiat on oikeesti ihan hyvin. :--s
    YLI VUOS! apua, ihanaa ♥ oon niiiin ylpee ja ilonen sun puolestas, oot ihana. JEIJ.
    Olihan se ehkä maailman ihanin tunne ku tiesi tasan tarkkaan mitä oli suuhunsa pistänyt ja ne kalorimäärät.. Mut sit taas mieti sitä ahdistusta ku söi omasta mielestään liikaa. Enemmän niitä päiviä oli ku tunsi ittensä säälittäväks epäonnistujaks, ku niitä et ois ollu ylpee itestään.
    Ku onhan laihduttaminen ja syömishäiriö (äh mikä sana..) kuitenki eri juttu. Sen voi tehä terveellisesti ja vähemmän sairaalollisesti.
    On mullaki sitä välillä kauhee ikävä (voiko noin ees sanoo :--D) ku pysty pitää nii hyvää kontrollia ja itsekurii.
    Voiei, haha :'D ekat päivät oli niiiin tuskaa, mut nyt alkanu jo vähä helpottaa :--) ja emmä tiiä onks tolla nikotiinipurkalla oikeesti osuutta asiaan, mut ainaki se jotenki tuntuu turvalliselta ja rauhottavalta. :--D
    Ihanaa! Keksin kyl paremman, voisin tulla hunksmiehenä tanssii sinne ;--) pitää kunnon shown!
    tästäkin tuli, laittoman pitkä... hui. :o

    VastaaPoista
  3. oh my god. nyt toimii! kiitos paljonpaljon!

    VastaaPoista