Niskasta kii

Välillä näen unia,

aina en niinkään.

Häkkilintu käy nopeasti halaamassa

tai sitten en meinaa tuntea.

Kuinka välillä sattuu,

en haluaisi tuntea.

Sitten taas muut muistelee

"muistatko kun.."

"joo ja sit ku se yks.."

"nii, se oli ihan sekasin.."

"miettikää paljon asiat on muuttuneet siitä.."

ja mä en haluaisi, koska en kuulu niiden menneeseen.

Sain itseäni niskasta kiinni

ja vuoden tauon jälkeen,

kirjoitin Nooralle,

jota mun olikin jo kerennyt tulla kamala ikävä.

Ja lisänä se,

kuinka ihanaa on saada muutakin postia kuin laskuja.

Outoja oloja,

haluaisin taas vaan ajella koko yön.

Ei väsytä,

enkä halua nukkua.

Lähetän toivoa kaltereiden taa.

+ en tiedä miksi toi teksti meni noin.

enkä nyt jaksa ajatella.