Hävitäkkin täytyy

Sophien kuvapostauksesta innostuneena päätin lähteä rantaan kuvaamaan

vaikkei siitä mitään tullut
koska kamerani on ihana
eikä pidä pimeässä kuvaamisesta.
Joku kaunis päivä saatte vielä kuvanne.
Olen kuitenkin tyytyväinen
että sain itseni liikkeelle.
Paluumatkalla poskeni olivat jäässä
enkä voinut muutakuin unelmoida
lämpimästä glögistä,
paremmasta kunnosta,
sekä siitä
että olisin jossain muualla.
Joku voisi selvittää
miksen ole ikinä tyytyväinen,
miksi haluan aina pois.
En osaa asettua.

Päästäkää mut poisHei löytäisitkö avaimen, joka sisälleni kätkettiin

Ulkona on liian kylmä itkeä
tupakka rauhoittaa mut
enkä enää heittele tavaroita.
En kestä olla yksin
enkä ryhmässä.
Kahdestaan on ainoa oikea
ja sekin on joskus liian vaikeaa.
Sammutan kaikki valot
ja pelkään pimeää.
Kuuntelen
ja yritän taikoa ahdistusta ajatuksen voimalla pois.
Pimeä puukottaa selkään
ja muhun koskee.
Sisällä mikään ei estä itkemästä.Voisi aukaista sulle oven, joka tahtomattaan suljettiin.

ps. kuvat on omaa käsialaa