Tulin takaisin, vaikken olisi tahtonut.
Kylmä viima tunkeutui vaatteiden läpi ihoa vasten heti kun astui suomen puolelle.
Tahdoin vaan kääntyä takaisin.
Oli mieletön reissu, ottaisin koska vain uusiksi.
Pelkäsin, että joutuisin olemaan yksin, mutta sainkin 7 (!!!) uutta kaveria, jotka olivat mahtavia.
Isosiskokseni sieltä nousi masentunut runoilija, joka sanoo, että
'kun joka päivä on sellanen, ettei tahdo tappaa itseään, niin se on mahtavaa',
ja minä uskon siihen kateellisena.
Paljon nähtiin ja koettiin.
Monet baarit, yksi museo, eksyminen Amsterdamissa hyttikaverin kanssa, kaksi iskuyritystä, yksi tyly hylkääminen, musiikkia, saksalainen pornokauppa, poliiseja, ruokaa, naurua, hyvää seuraa ja ikävä.
Minua käytettiin Tanskassa ihmiskilpenä, jos olisi ollut sota, Amnesty sanoisi siskolle soosoo ja minä olisin kuollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti