Ouch, I have lost myself again.

Ahistaa.
Syyt, miksi mä muutin täältä pois, muistui kovin nopeasti mieleen.
Mua ahdistaa ruveta nukkumaan täällä, ahdistaa herätä täältä, enkä mä tiedä miksi.
Mä en jotenkin voi olla oma itteni täällä.
Eniten ahdistaa, kun en voi pitää T-paitaa, vaikka täällä olisi kuinka kuuma.
En tahdo kysymyksiä arvista. Uusista arvista.
En voinut luvata, etten satuttais itseäni enää.
Mä oon syönyt liikaa, en pysty edes laskemaan kaloreita.
Täällä on joulutorttuja, keksejä, kakkua, pullaa ja kaikkea.
Tän takia mä en osta kotiin koskaan esim keksejä, koska en osaa lopettaa sitä syömistä.

Täällä on onneks tollanen kuntolaite (joku stepperin tapanen?), jolla poljin tänään 40min, että siinä kulutti ainakin vähän.
Muttei kyllä tarpeeksi.
En tahdo lihoa.

Mä en kuulu tänne, tahdon kotiin.
Kaipaan Heidiä, isää ja P'täkin.
Toisaalta tuntuu, ettei nekään ole mulle ne oikeat ihmiset.
Kertokaan missä mun paikkani on ?

Ps. Olette ihania, saatte mut nauramaan. Puhuin tuosta salaisuudesta, niin voin kertoa, etten ole raskaana, mulla ei ole sukupuolitautia, enkä ole sählännyt P'n kanssa mitään.